We love IKEA!

Kaappitilan tarve oli HUUTAVA, joten suuntasimme vasta-avattuun IKEA Funabashiin. Valitsimme hyvän ajankohdan sillä suurin osa tokiolaisista oli kultaisen viikon vietossa kaupungin ulkopuolella tai ruuhkaisilla maanteillä. Pääsimme ajamaan suoraan puolityhjään parkkihalliin, vaikka olimme kuulleet huhuja tunnin jonosta parkkipaikalle. Kaupassa sentään oli tungosta, koska juna-asema on aivan vieressä. Jonotimme pakolliset lihapullat lapsille ja lohifileet aikuisille.

Kaikkialla oli käärmeitä, joita lapset olisivat halunneet ostaa, mutta me tylsät vanhemmat emme taipuneet. Kasvomaalaukset sentään saatiin, eivätkä vartijat tulleet huomauttamaan vaikka lapset kiipesivät käärmekasaan. Ikean Småland-leikkipaikka näytti aivan samalta kuin Suomessa kaatuneinen mustikkakoreineen, koivuineen ja muineen, mutta emme uskalataneet jättää lapsia sinne leikkimään japanilaisten ohjaajien kanssa. Jommat kummat, lapset tai ohjaajat. olisivat kuitenkin kärsineet yhteisen kielen puutteesta. Ja leikkipaikkaankin oli 50 lapsen jono, joten se siitä. Paitsi leikkipaikka, koko kauppa oli kuin kopio Suomen kaupoista (ja varmaan muistakin). Sisällä olisi ollut vaikea muistaa olevansa Tokiossa, ellei satoja japanilaisia olisi parveillut ympärillä.

Ei kaikki tietysti sujunut ihan kommelluksitta:

• Aura oksensi menomatkalla autoon ja jouduimme pysähtymään vaatekauppaan
• Oskari meni hukkaan IKEAssa ja löysimme hänet hätäntyneenä japanilaisten myyjien luota viiden minuutin kuluttua
• luvattu kotiinkuljetus olisi ollut vasta kuukauden kuluttua, joten lastasimme 240 cm pitkät kaapiston osat autoon ja ahtauduimme itse sekaan (naapuri, joka auttoi purkamisessa, totesi että Samun on pakko olla insinööri kun sai kaiken mahtumaan!)
• ja tietysti meinasimme juuttua pahaan ruuhkaan kotimatkalla.

Arki on arkea täälläkin, oksennukset haisevat ja eksymisiä sattuu!

ROSA