Lauantai 28.10. Harajuku/Omotesando.
Polvisukkien bongailu saa nyt tältä erää riittää, etteivät japanilaiset tuttavat luule ihan oudoksi. Mutta tässä vielä todistusaineistoa siitä, että musta väri on kuin onkin vallitseva. Siitä vain kaikki kokeilemaan!! Muistakaa mielellään stilettokorot... ne ovatkin to-del-la kätevät Suomessa liukkailla keleillä ja sohjossa. Niitä ei meillä kuitenkaan ole tiedossa :)
Terveisin Riikka
Whisky on the rocks, whisky on the stones, or whisky on the tombstones!?!?
Viski jäillä, viski kivillä vai viski hautakivillä!?!?
Nykyäänkin uhrilahjat ovat kunniassaan. Liekö lahjan antaja korkannut valmiiksi vai jopa maistanut?
Samu
Moni on kysellyt, löytyykö Tokiosta mitään suomalaista tai Suomesta muistuttavaa - ja vastaus on kyllä! Perinteisiä asioita kuten Arabian Muumi-mukeja, Marimekon Unikkoa tai Iittalan laseja löytyy monestakin paikasta. Tuoretta ruisleipää saa Kinokuniyan myymälöistä ja National Azabu-supermarket myy Fennobonin xylitol-purkkaa, Fazerin hapankorppuja ja Sinin savustuspusseja! Aitoa tavaraa siis!
Mutta välillä törmää myös erikoisempiin "suomalaistuotteisiin"... Shinjukun Takashimaya-tavaratalossa ihastuin tyylikkäisiin laukkuihin, joiden merkki sai aikaan nostalgian värinöitä. Turkuåbo-nimiset laukut olivat elegantteja ja kalliitakin, mutta missä on niiden turkulaisuus??! Olisipa kiva tietää, miksi (japanilainen) suunnittelija on nimennyt mallistonsa näin...
Uusi LaLaPort Toyosussa tarjosi varsinaisen yllätyksen: Vaatekauppa, jonka nimi on selvää suomea! Oskari totesi vielä arvostaen, että nimi on kirjoitettukin ihan oikein, ä:n pisteitä myöten!! Ensi kerralla pitää varmaankin mennä ihan ostamaan jotain ja sanoa kassalle maksaessa, että "otan tämän"! Siinäpä saavat myyjäpoloiset kielikylpyä...
Kännykkäkamerasta oli muutakin hyötyä LaLaPortissa: Tokyu Hands'issä oli ihan pakko kuvata vielä tämä ihana tuote, jonka toiminta ja tarkoitus jäi valitettavasti hieman epäselväksi... Mutta nimi on rehellisesti Poika ja joku pieni miekkonen sieltä totta vieköön pilkistää!
Riikka
Huomasin, että olen muuttunut turhan kyyniseksi bloggauksessa. Päätin muuttaa asennetta positiivisemmaksi ja julkaista mukavampia kuvia ja juttuja.
Tämä Kotohira-gu temppeli kuvastaa juuri sitä itämaista harmoniaa, joka minut Tokiossa aikanaan hurmasi. Kaiken kiireen ja pilvenpiirtäjien keskeltä löytyy yllättäen rauhallinen keidas, jossa kiire katoaa, ajatus lepää ja unohtaa olevansa keskellä suurta metropolia. Täällä salariimanit voivat pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi pyytämään onnea ja siunausta alkavalle työpäivälle.
Kotohira-gu on totisesti pilvenpiirtäjien keskellä... mutta juuri tämä kontrasti tekee siitä hienon!
Samurai
This is a short documentary of a peculiar Japanese fashion issue: the knee-high socks and the endless variety of most astonishing combinations of shoes and socks. These photos are the result of my continuous wonder and astonishment concerning Japanese ladies' fashion and are by no means meant to be provokative. I have reframed the photos in a way that nobody can be recognized in these pictures. Also no private body parts can be seen. My only reason for these pictures is to share the fun of the endless variety of combinations in socks and shoes.
Jotkut asiat ihastuttavat tai vihastuttavat- ja tämä tekee molempia yhtä aikaa! Japanista ei ole kadonnut minnekään Suomessakin joskus vaikuttanut polvisukkavillitys. Kun kesäkuumat ovat ohi, alkaa kaduilla lipua, kopsutella ja kipittää erivärisiä ja -pituisia polvisukkia erilaisiin kenkäviritelmiin kytkettyinä.
Polvisukat ovat paitsi koulutyttöjen univormujen pakollinen osa, myös yli kaksikymppisten daamien vakiovaruste. Yleisin väri on musta ja muut vaatteet voivat olla ihan mitä tahansa... samoin kengät. Myös polvipituisten saappaiden varsien alta pilkottaa usein musta polvisukka...
Aion aloittaa tästä uuden paparazzitoimen kotirouvana olemisen lisäksi ja ilahduttaa teitä kaikkia pitämällä omaa polvisukkablogia. Tässä pari tyylinäytettä!
Pysy mukana, lisää on luvassa...
Riikka
ps. Tämä juttu piti kertaalleen poistaa, kun kuvissa näkyi hameenhelmoja ja ne olivat siten epäilyttäviä... Nyt kuvat on tarkkaan rajattu polvisukkiin! Joitain vuosia sitten Japanissa joku tunnettu lääkäri kuvasi metrossa hameiden alle sillä seurauksella, että kaikissa kamerakännyköissä on nykyään pakollinen sulkimenääni kuvaa otettaessa - eikä sitä saa äänettömäksi. Samaan aikaan kuitenkin vanhat äijät kulkevat pitkien zoomien kanssa uimarannoilla kuvaamassa rannalla leikkiviä lapsia, eikä kukaan puutu asiaan - kaksinaismoralismiako!?!?
Lapset sanoivat, että tietenkin asiat ovat Japanissa eri lailla, koska olemme maapallon toisella puolella. Muun muassa Kiina on lännessä...
Ei tarvitse olla mikään kielinero kun ymmärtää kumpi on jenin ja kumpi minuutin merkki. Eikä tarvita kummoista matikkapäätä, kun huomaa että parkkeeramisella on tuplahinta yöllä, jolloin se Suomessa olisi yleensä ilmaista...
&;-O
Jos vaimosi valittaa, että kodinhoitohuone on ahdas, pyydä häntä vilkaisemaan taloa konttorimme naapurissa.
Jos oma autotallisi tuntuu ahtaalta, harkitse kulkuvälineesi säilyttämistä kodinhoitohuoneessa.
Luulin, että Japani on teollistunut maa, mutta taas jouduin hämmästymään!
&;-O
Samu
Koska maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, emme pitäneet kiirettä kotiinlähdön kanssa. Se oli virhe! Jostain syystä paluuruuhka Tokioon oli yllättävän paha jo sunnuntaina. Moni muukin halusi palata ajoissa kotiin. Aloimme nähdä punaista jo heti kun pääsimme moottoritielle. Ensimmäiset arviot olivat yli 4 tuntia reilun 100 km matkaan. Ja autossa alkoi hymy hyytyä. Tila-autostakin loppuu tila, kun sinne ahtautuu 6 henkeä viikonlopun vaellustavaroineen.
Ruuhka ei ollut aivan niin paha kuin pelkäsimme, vaikka saimme madella 30 km matkaa noin 2 tuntia. Levähdyspaikoillekin oli mahdoton jono, mutta onneksi hätäkään ei ollut suurin. Kokonaisuudessaan käytimme 3 tunnin matkaan 6 tuntia ja olimme perillä vasta yömyöhään. Ja meillä ei kellään ollut vapaapäivää maanantaina :-(
Kuitenkin taisimme saada vasta pienen maistiasen siitä mitä ruuhka Japanissa voi tarkoittaa...
ROSA
Last weekend we went to the mountains to check if we could find some autumn colours. We invited our friens Michael and Sonoko to join us. We headed to some Finnish loghouses at the mountains three hours from Tokyo. Our departure was delayed and the highway was dark and rainy, so it was quite late on Friday night when we eventually got there. In time for excellent dinner anyway.
After late breakfast on Saturday we headed for the mountains. Some curse seems to follow us every time we go to the mountains. See for examlle our trip to Hakone or Mt Fuji (twice). Did you guess? Yes, it was rainy and foggy - again!
We saw a glimpse of the autumn colours at the wet forest. Map writers in Japan are similar to the ones in Finland - they often mix path and stream - and we ended up walking up a muddy and rocky stream. We almost gave up after about 45 minutes, but after a short break and some scouting we decided to go for an extra 10 minutes uphill. It was worth it, we enjoyed snacks and warm drinks inside a hut. And hot Pirkka Choco Cappucino did the trick again. THANKS JONNI!
After the break we climbed to a pile of stones to see the view. (Oskari had been there before the break, but had we known what kind of pile of stones it was, we never had allowed him to climb alone...) It was a hard climb and even harder coming down, especially with tired legs or lifting Aura from stone to stone. Somehow we managed to break the curse. Only for 1 minute though, but that was enough to see the wonderful colours round the lake. Then another cloud surronded us and we headed down another rocky and muddy stream.
At the cabin Sonoko and Michael prepared tasty soups and salads for a combined lunch & dinner. Oskari had his own barbeque outside spending about 1 hour and 1 old phonebook to get wet wood burning.
Sunday morning turned out sunny. We again enjoyed slow breakfast, made some chocolate chip cookies, continued barbeque, palyed backammon, and other passtime you normally do at logcabins. We tried to get into a local onsen, but in vain. It was full of Japanese enjoying their weekend in the mountains. We returned to the cabin and made tasty lunch from the leftovers we had.
ROSA
Parin kuukauden välein toimistomme lähellä käy vanha herra myymässä tuotteitaan. Vai pitäisikö sano tuotoksiaan!?
Kotoinen mämmi kalpenee hänen irtonaisina tai pusseitain myymiensä ruskeiden kikkaroiden rinnalla...
Työkaverit väittivät että aine olisi paahdettua ruskeaa sokeria, mutta en maistanut.
Samu
