Monday, August 28, 2006

Tokion rumin rakennus?

Varteenotettavia ehdokkaita tässä kaupungissa (valitettavasti) riittää, mutta tämä talo on kaikista näkemistäni ehdottomasti karsein!

Talo näyttää siltä kuin kontteja olisi laitettu pinoon hieman vinksalleen, konttien seiniin olisi puhkottu pieniä ikkunoita, pintaan heitetty laastia tai jotain mineriittilevyä ja sitten pinta on ruvennut halkeilemaan ja ruoste puskemaan läpi.

Nappasin kuvan liikennevaloista kännykällä. Joskus yritän hankkiutua paikalle paremmassa valaistuksessa ja paremman kameran kanssa.

Miten kansa, joka on rakentanut niin hienoja temppeleitä ja puutaloja, voi rakentaa toinen toistaan rumempia harmaita laatikoita!?!?!?

Samurai
Posted by Picasa

Wednesday, August 23, 2006

Sumuisten vuorten turistit

Kävimme Jonnin ja Mannun kanssa Hakonessa ja Fujilla. Molemat olivat (taas) sumussa ja tai pilvessä. Hyvä reissu kuitenkin.

ROSA
Posted by Picasa

Monday, August 21, 2006

Täällä On Koettu Isoja Outouksia!

Parin ensimmäisen päivän ohjelmaan on mahtunut sekä suunniteltuja että improvisoituja asioita - kiitos isäntäperheelle!

Lentokoneesta poistuessamme kasvoille löyhähti yli 30 asteinen, kostea ilma, mikä viritti erinomaisesti tunnelmaan. Nozomin kyydillä pääsimme vauhdikkaasti Tokioon, jossa vastaanottokomitea olikin tämällisesti odottamassa.

Semien surina puussa sai meidät lisäämään volyymia auton stereoihin puistojen ohi ajaessamme - tunnelma jonka nuo superkärpäset surinallaan luovat joko lumoaa - tai karmaisee. Heti tästä toivuttuamme pääsimmekin ihailemaan mielenosoituksen sulkemista barrikaadeilta, mikä sekin oli mainio kokemus...

Illaksi isäntäväki oli järjestänyt paikalliset kyläfestivaalit, jossa alkuillasta osallistujia oli varovaisesti arvioiden 50 000. Ja silloin ilta oli vasta nuori, emmekä olisikaan halunneet kokea loppuyön tunnelmaa. Kyläfestivaaleilla oli paljon aktiivista myyntitouhua, jopa Kuopijon torin myyntiponniskelut kalpenevat näiden rinnalla. Yksi englanninkielinentaitoinen myyjä koko alueella, muut korvasivat kielitaidon puutteen volyymillä... Kaikkea myynnissä ollutta safkaa emme pystyneet tunnistamaan, mutta siinäkin isäntäperhe auttoi osaavasti. Silti jätimme valtaosan tarjonnasta väliin. Samun kanssa oli helppo löytää toisemme - olimme tosiaankin muita päätä pidempi.

Seuraavaksi siirryimmekin lintuperspektiiviin: ihailemaan Roppongin torniin pimeyden laskeutumista. Pimeys tuli verhon lailla, noin tunnissa epäjärjestyksen Tokion arkkitehtuuri peittyi pimeyteen ja muuntui valoista säkenöiväksi metropoliksi. Mahtava kokemus!

Huomenna aamusta lähdemme etsimään turskaa kalamarkkinoilta, ja jatkamme turistointia...

Ojassaminasam,

Mannu & Jonni



Posted by Picasa



Wednesday, August 16, 2006

Aura ja Prinsessa Kiko TV uutisissa

Aura pääsi eilen eturivin paikalle synnytyssairaalan eteen ja samalla Japanin yleisradion, NHK:n uutisiin. Oheisessa kuvassa nakyy selvasti kuinka prinsessa Kiko hymyili Auralle!

Uutisjuttu oli myös katsottavissa NHK:n sivulta, mutta on jo arkistoitu. Netissä Auran vieressä näkyi myös Oskarin valkoinen paita, josta ei TV:ssä näkynyt kuin hiha.


Posted by Picasa

Prinsessa Kiko matkalla synnyttämään

Tulimme tänään äidin ja Oskarin kanssa kotiin.

Kävimme lähikadulla syömässä. Kun tulimme takaisin näimme kadunvarressa hitsisti poliiseja.

Isi keksi että he vartioivat prinsessa Kikon reittiä läheiseen synnytyssairaalaan.

Me menimme sinne odottamaan prinsessaa. Odotimme melkein tunnin.

Prinsessa tuli tavallisella autolla ja vilkutti minulle avoimesta ikkunasta metrin päässä. Minä näin oikean prinsessan ihan läheltä, mutta isin kännykkä ei ottanut hyvää kuvaa liikkuvasta autosta.

Joku lehtikuvaaja kadun toisella puolella varmaan onnistui. Ehkä mekin pääsimme johonkin kuvaan. Isi etsii huomenna kuvia netistä.

Aura
Posted by Picasa

Monday, August 14, 2006

Myrskyn silmässä

Tutkin kollegojeni kanssa dataa salamaniskuista ja ukkonen oli juuri niin raju, kuin miltä se tuntuikin.

Nyt ymmärrän miksi ukkosenjuma on perinteisesti asunut vuorella! Onneksi hän viskoi salamoitaan eri puolelle vuorta kuin missä minä kiipesin.

Fujilla oli tuhansia kiipeilijöitä, eikä yhtään onnettomuutta ole uutisoitu. Samaan aikaan ukkonen katkaisi sähköt lentokentältä ja pysäytti junia Tokiossa (sini-violetti alue kuvan oikeassa laidassa).

Lähimmillään salama iski noin 600 metrin päässä (2 sek), kaupungissa on iskenyt lähemmäs.

Samu

ps.
En ollut huviretkellä vaan tekemässä kenttätutkimusta.
sp

************************************************************
Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos

Vaisalan ukkoshavaintojärjestelmät

************************************************************
Posted by Picasa

Sunday, August 13, 2006

Kiipeämässä Mount Fujille

Hymy herkässä lähtiessäHymy herkässä tunnin rae- ja ukkoskuuronkin jälkeenLuonto näytti oikkunsaAuringonnoususta Mount Fujin huipulla - valitettavasti pilvien takanaLähdin eilen Fujille katsastamaan tämänaamuista auringonnousua. Ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni, kun perhe oli vielä Suomessa, ja testata millainen vuori Fuji oikein on.

Valitsin pisimmän reitin, Gotembaguchin, jossa kiipeämistä tuli 900 m enemmän kuin muilla reiteillä. Mutta samasta syystä reitillä oli väljää toisin kuin suosituimmalla reitillä, jota kulkee 300.000 ihmistä vuosittain (lähinnä heinä-elokuussa ja varsinkin nyt elokuun puolivälin loma-aikaan).

Kohtasin lieviä alkuvaikeuksia jo ennen lähtöä. En löytänyt mistään termariani. Ja junassa oli paikkoja vain tupakkavaunuun (enää "vain" 50% japanilaisista miehistä tupakoi!). Ostin uuden termarin puoli tuntia ennen retkeilykaupan avautumista ja konduktööri löysi minulle paikan tupakoimattomasta vaunusta, joten reissu alkoi kuin alkoikin sujuvasti.

Otin asemalta bussin Fujin juurelle, puurajalle 1440 m korkeuteen. Karttaa ei ollut, mutta polku vei ylöspäin. Tunnin kapuamisen jälkeen ilma viileni ja taivas aukeni. Suomipoika kaivoi repustaan säänmukaiset varusteet, mutta sääliksi kävi niitä raukkoja japanilaisia vaeltajia, jotka yrittivät suojautua kertakäyttösadetakeilla. Lähimpään suojaan oli matkaa tunti. Ukkonen paukkui ympärillä (en voi edes sanoa että yläpuolella, koska olin pilvessä!) ja rakeita tuli puolessa tunnissa enemmän kuin olen eläessäni nähnyt. Pakko oli välillä pysähtyä ja kyykistyä odottamaan salamoinnin loppua.

Sää selkeni ja matka jatkui joutuisasti. Kaikissa kartoissa ja reittikuvauksissa oli mainittu muutama maja 2000 m ja 2500 m korkeudella. Joku siellä olikin, mutta käärittynä piikkilankaan, joten en paljon pysähdellyt. 4,5 tunnin kiipeämisen jälkeen tulin vihdoin avoimelle majalle ja ensimmäiselle maamerkille 3100 m korkeuteen - olin ylittänyt itseni ja edennyt nopeammin kuin uskalsin odottaa. Sisään majaan ei ollut asiaa jos ei jäänyt yöksi (40 euroa) tai ostanut sapuskaa. Siispä Suomipoikapa istui ulos ihailemaan maisemia, kaivoi repustaan fleeceasun ja rupesi syömään lämmintä kanttarellikeittoa ja kylmäsavustettua poroa!

Koska oli vielä valoisaa ja voimiakin yllättävästi jäljellä, jatkoin matkaa lähempänä huippua oleville majoille. Reilun tunnin kuluttua saavuin ylimmälle majalle 3400 m korkeuteen, johon jäin yöksi. Lähdöstä oli kulunut vajaa 6 tuntia sisältäen syömätauon ja ukkosen aikana kykkimisen. Askelmittari näytti 14717 ylämäkeen otettua askelta. Olin nollannut mittarin 6590 asvaltilla tallatun askeleen jälkeen - kotoa kaupan kautta metroon, vaihto lähijunaan, palloilua maailman vilkkaimmalla asemalla etsien oikeaa junayhtiötä, kiireesti retkeilykauppaan, takaisin asemalle, vaunun vaihto junassa, lounas ja vesipullojen osto ennen lähtöä vuorelle. Mies ja jalat kaipasivat jo lepoa.

Maja oli yllättäen halvempi (35 euroa) kuin alempana sijainnut. Se muistutti lähinnä Lapin autiotupaa, jossa oli keittiöhenkilökunta paikalla. En täälläkään ostanut paikallisia pöperöitä, vaan söin omiani. Varsinkin kotoa kaapista yllättäen löytynyt kahvikaakao teki gutaa! Sain huonosti nukuttua pari tuntia kovalla tatamilla ja kostean ylipaksun täkin alla. Keittiöhenkilökunta päästi kylmän kissankin kaminaan. Niin ja kenkiä ei saanut jättää kaminan viereen vaan ne piti ottaa oman sänkynsä päätyyn muovipussissa (ei ainoastaan minun mehukkaita kenkiäni vaan kaikkien). Märkä kenkä ei muovipussin sisällä viileässä majassa tietenkään kuivu!

Heräsin 3 tuntia ennen auringon nousua. Luulin että mökissä alettiin heraillä, mutta väki ramppasikin vain vessassa. Minua houkutteli tähtikirkas kuutamoyö. Se tiesi pakkasta, joten kaikki vaatteet päälle ja huipulle juomaan jokapäiväinen kuuma kahvikaakao! Mutustin ensin kuivamuonaa aamiaseksi ja keräsin tavarani. Sillä aikaa kuu ja tähdet menivät pilveen, samoin minä. Otsalampusta ei ollut enempää hyötyä kuin auton pitkistä valoista lumipyryssä - näin vain sumun selvemmin. Onneksi polkua reunusti köysi eikä eksymään päässyt.

Tunti ennen auringonnousua eteeni tuli Torii - japanilainen portti. Olin siis huipulla! Lähdin etsimään sopivaa paikkaa maisemien ihailuun. Muita ei vielä näkynyt, joten jouduin valitsemaan paikan orastavan sarastuksen ja näppituntuman perusteella. Sumu oli hälvennyt ja pilvinen taivaanranta näkyi! Pienen nyppylän laella oli parin isomman kiven muodostama tuulensuoja, johon jäin hörppimään kuumaa juomaa ja odottamaan auringonnousua. Kohta otsalamppuja alkoi näkyä jonoina ja huippu täyttyi japanilaisista. Aurinko nousi pilven takana, mutta kyllä sekin oli kipuamisen arvoinen maisema.

Löysin vihdoin kännykälle kenttää (3770 metrin korkeudessa on tietysti tukiasema!) ja soitin Riikalle hyvät yöt. Sitten odottelin postikonttorin avautumista (3770 metrin korkeudessa on tietysti postikonttorikin!) ja lähetin kortin isovanhemmilleni, joilta olen perinyt halun kiivetä korkeisiin paikkoihin ja laskea askeleet - 17271.

4 tunnin laskeutuminen oli tappavan tylsää! Ensin 600 m kuukiviä ja sitten yritä kuvitella 1500 m syvä soramonttu ja piirrä polku pohjalle suorinta tietä.

Menen varmasti toistekin, otan varmaan perheenkin joskus mukaan, mutta ikinä en enää tule samaa reittiä alas!

Samu



Posted by Picasa

Wednesday, August 09, 2006

Uskomaton kesä Suomessa!

Kesäloma Suomessa oli aivan mieletön! Riikka ja lapset nauttivat kesästä kahdeksan viikkoa ja Samukin viisi viikkoa. Muistamme koko aikana sataneen vain kaksi kertaa - päivää ennen Stingin konserttia Pori Jazzeilla (Sting tietty esiintyi auringonpaisteessa!) ja moottoritiella matkalla Tampereelta Helsinkiin (jossa oli rutikuivaa). Samu ja Riikka käväisivät Roomassa, ja sielläkin paistoi aurinko.

Tapasimme aivan mielettömästi ystäviä ja sukulaisia ja nautimme joka hetkestä! Kiitos teille kaikille!Kunhan ehdimme, yritämme laittaa tähän pitkän listan nimiä (jos muistamme kaikkia).

Tänään palasin Tokioon. Täällä satoi ja tuuli, kun pieni taifuuni pyyhkäisi mereltä ohi. Muutenkin kaikki oli harmaata - missään ei näkynyt sinistä taivasta tai vehreää luontoa. Poden koti-ikävää lajittelemalla valokuvia ja kuuntelemalla Radio Helsinkiä. Huomenna pitäisi kyllä seljetä.

Samu
Posted by Picasa