Selamat Natal & Tahun Baru

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008

Mukavaa joulun aikaa perheen ja ystävien sekä hyvän ruoan ja hyvien kirjojen parissa.
Perusasiat säilyvät, vaikka riisipuurokin tarjoillaan mustana, eikä joulukaan ole valkoinen.




Merry Christmas and a Happy New Year 2008

Please enjoy the holiday season with family and friends eating good food and reading nice books.
Some basic things remain, though this year our rice porrige is served black, not white as in Finnish Christmas lunch.



Selamat Natal & Tahun Baru

ROSA

Licca - japanilainen Barbie

Licca Kayama on hieno japanilainen Barbien tyyppinen nukke. Se on japaniksi Rika-chan. Vähän niinkuin äiti (Riikka-chan)

Kävimme katsomassa Licca showta ja nyt Licca toivottaa kaikille hyvää joulua netissä. Liccalla on myös Helsinki-merkkiset talvivaatteet!

Aura

Joulukuun lehtisota

Tänään kasasimme ison kasan lehtiä Arkkariin (Arisugawa puistoon). Kasasimme niitä käsillä ja jaloilla. Sitten hyppäsimme lehtikasaan. Sitten olimme lehtisotaa. Ihan niin kuin viime vuonnakin.

Aura ja Oskari

The joy of first snow

Most of you know what Samuli misses most in Tokyo - the nature which is not present in this endless urban jungle. That's why we have no choise but quote Pete, the headmaster of Aura's and Oskari's school, and his words at MST Newsletter today:

"I have been thinking a lot about how our children do not have the same experiences with nature that we had. Most likely we all have fond memories of mysterious, enchanting places in our pasts, when we were at one with the world. Maybe a beach, a garden or special park, a forest or stream or even an orchard. These are the places that enhanced us and nurtured our spirit in ways we still remember.

Yet for a growing number of children these precious moments and places are all but lost to the trivialities and technologies of modern living. Firstly, the opportunities are lacking (big cities like Tokyo do not have an abundance of easily accessible forests, beaches and rivers). Those natural, soft, sheltered places which were once present, are giving way to concrete, steel and machines.

The idea of going on a hike or fishing or backpacking is foreign to many children. Kids these days aren’t digging holes, building tree houses or catching frogs or lizards. Nature is increasingly an abstraction you watch on a nature channel or DVD. This abstract relationship is replacing the natural affinity with nature many of us grew up with.

Let's do our best to change the situation which led to a 2002 study in the UK showing that 8 year olds could identify 25% more Pokemon characters than wildlife creatures. Let’s give our children opportunities to play in the mud, to walk barefoot in the grass and to be good stewards of the earth."

We had a nice weekend on the mountains and our short hike in the woods became much shorter than expected due to constant stops to make snowballs - it served the purpose though, relaxing in nature. Aura made a huge snowball, which she was not allowed to take with her to the car. Her disappointment went away with the splash the snowball made when dropped 10 meters to a river. And Oskari practiced his baseball skills - pitching, throwing and batting (the Finnish style on vertical pitch).

I bet you remember the joy of first snow (at least those of our friend who enjoy snowy winters)

ROSA

Vain valkeata joulua...

Nyt kun Halloweenistä on toivuttu, alkaa joulu olla jo kaikkialla (paitsi ihmisten mielessä).

Tänään näin ensimmäiset isot jouluvalot.

Samu

Kiinan muurilla

Sorry, on vierähtänyt (taas) luvattoman paljon aikaa edellisestä jutusta. Ja tästäkin matkasta on jo pari viikkoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Samulla oli pari viikkoa sitten työmatka Pekingiin, jonne koko perhe lähti samalla viikonlopun turistimatkalle. Nautimme samalla Stillin Kaisan ja Jyrkin vieraanvaraisuudesta. Kaisa mm. näytti Riikalle parhaat ostospaikat. Ja tulihan sielta ostettuakin tavaraa: silkkiä itselle ja tutuille, mittatilaushameita ja -paitoja, piraattipelejä (siis Pirates of the Caribbean, vai mitä oikein luulitte!), Auralle hiuslisäke (vaikka isällä olisi enemmän tarvetta), ...

Kaupunki oli varsin ristiriitainen: paljon vanhaa ja kaunista, jotain uutta ja hienoakin, mutta aivan järjetön liikenne ja kertakaikkiaan pöyristyttävän kammottavat saasteet! Näkyvyys oli pahimmillaan vain muutama sata metriä, niin että mm. lentokoneet eivät päässeet laskeutumaan Pekingiin vaan käyttivät Shanghaita varakenttänä - onneksi me sentään pääsimme kulkemaan molempiin suuntiin.

Kyllä kaupunki kuitenkin oli näkemisen arvoinen

ROSA

Höyryjuna

Läheisellä Hiroon ostoskadulla oli sunnuntaina merkkinat. Satuimme kulkemaan sieltä ohi, ja näimme pienen höyryveturin ja kiskot, joita valmisteltiin käyttökuntoon. Lapset tahtoivat tietenkin veturin kyytiin. Ja mikä ettei, olihan veturi aivan oikea höyrykone, johon lusikoitiin hiiliä sisään ja laitettiin vettä tornista pyttyyn.

Junassa oli 25 paikkaa, kuljettaja ja "perämies". Laskimme Oskarin kanssa, että pienen pieni veturi veti aikamoisen kuorman. Jos 20 lasta painavat keskimäärin 30 kiloa, se tekee yhteensä 600 kiloa. Ja jos 7 aikuista painavat keskimäärin 60 kiloa, se tekee yhteensä 420 kiloa. Siis metrin mittainen veturi veti yli 1000 kiloa matkustajia!

ROSA

The Kidnapped King

Lainasin kirjan koulun kirjastosta ja tein siitä kirjaarvioinnin. Luin sen kolmessa tunnissa vaikka siinä oli 88 sivua englantia.

Oskari

Honda Welcome Plaza

Kävimme tapaamanssa vanhaa tuttuamme, Asimoa, joka olikin "kasvanut sitten viime näkemisen" tai oli uudempi versio. Se pystyi tanssimaan hulaa ja juoksemaan.

Saimme molemmat olla formulassa. Mutta emme saaneet ajaa sitä. Formulan ohjaamo oli pieni ja pitkä. Isi ei saanut kokeilla, koska oli yli 160 cm pitkä ja yli 60 kg painava. Tuntui kuitenkin että ajoin sitä oikeasti ja päästelin menemään hampaat irvessä.

Sitten kokeilimme vielä moottoripyöriä. Oikeiden motskareiden päälle oli tosi kiva kiivetä! Opimme, että äidin skootteri kulkee yhdellä litralla 75 km, mutta sillä ei pääse yhtä lujaa kuin isommilla motskareilla.

Katselimme isolta screeniltä formulaa kunnes tuli nälkä ja lähdimme kotiin. Kotona katsoimme kisan loppuun ja söimme. Harmitti että emme olleet loppuun asti katsomassa Hondan showroomissa, koska olisimme voineet hurrata kahdelle suomalaiselle palkintopallilla!

Oskari ja Aura

Kiireinen syyskuu

Syyskuu on ollut kiireinen ja blogin kirjoittaminen on meinannut unohtua.

Ehdimme sentään elokuun puolella käydä vuoristossa, missä lapset opiskelivat pari päivää suomenkieltä Suomi-koulun leirillä, jolloin Samuli pääsi yhdeksi päiväksi vuorille vaeltamaan. Riikka opetti leirillä, joten vaeltelu jäi vähemmälle...

Lapsilla alkoivat koulu, harrastukset ja arjen kiireet, joka-aamuinen lounaan valmistus vie uskomattomasti aikaa. Suomalainen kouluruokailu on arvossaan näiden aamujen jälkeen. Olemme sentääm ehtineet hieman leikkiä turistejakin ja nauttia Tokiosta (kaiken helteessä kärvistelyn ohella).

Ystävämme Petri kävi parin päivän vierailulla Osakan kisojen jälkeen ja kävimme hänen kanssaan Kamakuran temppeleitä katsomassa.

Samulilla oli viikon työmatka Suomeen ja sen perään budjetointi- ym. työkiireet.

Olemme myös ihastelleet japanilaisten elonkorjuujuhlaa, jonka aikana jokaisen paikallisen temppelin väki kantaa pikkupyhättöä kovalla metelillä ja tohinalla (samalla kun muutama jarruttaa edistymistä panemalla täysillä hanttiin). Kuvastaa hyvin japanilaisen työyhteisön toimintaa...

Riikan paras Japani-ystävä Janet lähti takaisin Etelä-Afrikkaan ja heidän perheensä kanssa nautittiin vielä viimeisistä kesäpäivistä Tokiossa.

Riikka ja lapset ehtivät myös viettää yhden lomapäivän akvaariossa Kasai Rinkai-puistossa. Japanilaisilla lapsilla oli silloin koulua, ja ryhmät kulkivat kouluhatuissaan. Kansainvälisillä koululla on viisas tapa pitää lomia sellaisina aikoina kun japanilaiset ovat koulussa, jolloin nähtävyydet eivät ole ruuhkaisia. Kun taas japanilaisilla on pyhäpäivä, on lapsilla useinmiten normaali koulupäivä - mikä on hyvä, koska kaikkialla on tungosta. Samuli voi tällöin pitää tarpeellisen vapaapäivän Riikan kanssa kahdestaan (tai käydä töissä ja nauttia rauhasta kun konttori on autio, mutta pääkonttori töissä). Yleensä kuitenkin kansallisen vapaapäivän vietto on kaikilla työntäyteinen...

Hauskaa syksyä! Kuulumisiin lokakuussa!

ROSA

Outo olo?

Jos joku on miettinyt oliko meidän (tai ainakin minun) vaikea tulla kesäloman jälkeen takaisin Tokioon, niin vastaus on kyllä! Tosin "outo olo" hälveni nopeasti saavuttuamme kotiin, mutta onhan se niin, että Suomen viileyteen ja tilaan tottuneelle ihmiselle on välillä vaikeaa jaksaa jatkuvaa toisten ihmisten läsnäoloa. Koskaan et ole yksin, et metroissa, kaupoissa tai kaduilla.

Ja tämän kuvan mukaan yksin ei tarvitse olla myöskään uima-altaissa! Onneksi emme hakeutuneet rentoutumaan tuonne Summerland-nimiseen vesipuistoon, jossa kuva on otettu. Taitaa olla rentous kaukana, ainakin japanilaisten loma-aikana elokuussa.

Toisaalta, koska kaikki ulkouimapaikat suljetaan joko heti 1.9. tai sitten viimeistään syyskuun puolivälissä, on parasta käydä uimassa hyvissä ajoin! Tosin kai tuo Summerland on auki vuoden ympäri. Mutta nähtyäni tämän kuvatuksen, en aio koskaan edes harkita sinne lähtemistä. Raja ihokontakteissa menee tässä!

Riikka

ps. lisää kuvia Metropolis lehdessä

Tokyo Bay Hanabi

Palasin eilen Tokioon, joka on kuuma kuin pätsi. Tulee väistämättä mieleen biisi:

Hot town, summer in the city
Back of my neck getting dirty and gritty
Been down, isn't it a pity
Doesn't seem to be a shadow in the city

All around, people looking half dead
Walking on the sidewalk, hotter than a match head

But at night it's a different world...

Tänään illan pimentyessä kymmenet tuhannet ellei peräti sadat tuhannet Tokiolaiset vaelsivat Tokionlahden rannalle katselemaan ilotulitusta, joka olikin näkemisen arvoinen.

Elokuu on ollut toistaiseksi historian toiseksi kuumin, keskilämpötila 29,4'C (siis mukaan lukien yölämpötilat). Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu. Kun kaikki paikat on betonoitu ja asvaltoitu, lämpösaareke efekti vain lisää kuumuutta. Ilmastointilaitteet viilentävät sisätiloja, mutta niiden hukkalämpö pusketaan ulkoilmaan joka kuumenee enemmän. Autojen konepellit hohkavat järjettömän kuumina metrinkin päässä, kun ohitan ruuhkassa matelevia tai tyhjäkäynnillä seisovia autoja fillarilla. Yli 30'C ei asvalttiviidakossa ole kovin miellyttävä, mutta fillarissa sentään tuuletus pelaa kun malttaa polkea hitaasta.

Laulun suomentajakin on osunut oikeaan:

Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä
Polttaa asfaltti ja tiili, hengityksen täyttää pöly sekä hiili
Autojen pakokaasu huumaa
Kadulla on kuumaa, kadulla on kuumaa

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voi saapua myöhemmin taas rakkain
Joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa, kesäkadun, tulikuuman kesäkadun

Riikka ja lapset tulevat viikon päästä, toivottavasti he tuovat tullessaan illan viileyden!

Samu