Hiihtoloma

Lapsilla oli viime viikolla kaksi päivää lomaa. Sen kunniaksi suuntasimme vuorille etsimään lunta, jota Tokiossa ei juurikaan ole näkynyt.

Saimme nauttia vaihtelevasta säästä. Perjantaina aurinko paistoi iloisesti ja kuviakin tuli napsittua. Lauantai muuttui harmaammaksi ja iltapäivän viimeisen laskun aikana satoi rakeita niin, että posket tulivat aroiksi ja peittyivät jäähän.

Sunnuntaina rakensimme lumilinnaa ennen kuin suuntasimme kohti kotia.

OSA

R jäi kaupunkiin viettämään omaa lomaa

Rainbow Bridge -retki

Aurinkoisen aamupäivän kunniaksi lähdimme Oskarin kanssa pyörä- ja kävelyretkelle Rainbow Bridgelle. Ajoimme ensin nelisen kilometria sillan juurelle. Itse sillalle ei saa viedä fillareita, joten jalkauduimme ja kävelimme sillan toiseen päähän maisemia ihaillen. Olimme toppautuneet lähes lasketteluvaatteisiin, koska auringosta huolimatta tuuli oli pureva. Ja aurinkokin meni pilveen.

Silta vie täyttömaasta rakennetulle Odaiban saarelle, joka on täynnä ostoskeskuksia. Selvisimme ostamatta mitään - kun olimme liikkeellä miesporukalla. Oskari tosin vietti aikaa lelukaupassa pohtien montako viikkoa pitää säästää viikkorahoja, että saa kasaan 10 000 jeniä.

Odaiballa on myös "Treasure Island", jossa Oskari oli eilen merirosvosynttäreillä. Kesäisin olemme käyneet siellä lennättämässä leijaakin.

Sillalta on muuten koko Tokion parhaat näkymät - täytyy mennä sinne uudestaan joku kesäilta.

Samuli & Oskari

Mos Burger - Japanese Fine Burger & Coffee

I do not really agree with the slogan of Mos Burger. To me they are just a cheap hamburger chain. Or that was what I thought before I found they were at the intersection.


Not literally in intersection of roads, as this typical shop near Ichigaya station...


... which sells standard cheap burgers and "special" coffees from an automat. That is far from what they promise in their slogan: Mos Burger - Japanese Fine Burger & Coffee

What I mean is this Mos Burger Classic which is at the intersection of diversity. Their whole look, feel and image is different from a standard burger shop.


Even their slogan is different - Not only the Hamburger... Mos Burger Classic worth for waiting


Which is true when looking at the menu...



...but their best selling item during lunch time is a burger anyway. But a classic one, made to order from a wide selection and delivered on a plate (after waiting 10-15 minutes).


They are also one of the rare restaurants around our office having salad on their menu. I'll try it next time as I found it out only after the lunch. Nothing wrong with the burger, it was worth waiting. But I need to loose some weight &;-)

The reason I originally went to this restaurant, was earlier this week when I was looking for a meeting place with a cup of cappuccino one afternoon. For some odd reason I looked in their window and saw that they were selling "not only hamburger..." There were bottles at the bar, and yes the second look confirmed that there was

A REAL CAPPUCCINO MACHINE!

Now that is something I call being at the intersection of diversity - a Japanese restaurant serving American burgers and Italian cappuccino to a Finnish and a British-Indian guy.

If you want to find out more about intersections, please read the book Medici Effect by Frans Johansson. The book can at the moment be downloaded for free as a pdf file from the authors blog or website.

And remeber to keep your mind open when you are in contact with other cultures, other professions, other educational backgrounds, other sex, other religion, ... whose combination with you at the intersection might lead to something unexpected.

Samuli

Logic Break

Tein tänään työtä nimeltä Logic Break (päättely tehtävä). Liitin myös kuvan.

Kokeile, saatko sinä selvitettyä sen!

Oskari

Luminen seikkailu

Vietimme taas lasketteluviikonloppua Koumin Finland Villagessa. Kun sunnuntaiaamulla heräsin ja katsoin ikkunasta pihalle, tuli mieleen paha aavistus siitä, että kotimatka ei välttämättä sujuisi kovin joutuisasti. Lunta oli nimittäin tullut yön aikana 15 cm, ja tuli koko ajan lisää. Myräkkä vaikutti suurelta, eikä minulla ollut mitään tietoa siitä, mitä on edessä vuoria ylitettäessä tai moottoritiellä.

Aamiaisen jälkeen sain hyvin hien pintaan luoden lunta pihatieltä, Riikkakin auttoi. Lapset nauttivat pulkkailusta ja muista lumileikeistään. Lumi oli onneksi kevyttä pakkaslunta, joten reilu 100 metriä ei tehnyt tiukkaakaan. Teimme hyvää työtä, sillä auto kipusi lumiketjuilla helposti pihasta pois. Söimme pikaisen lounaan ja vedimme tavarat pulkilla autolle.

Tien päälle pääsimme puoliltapäivin. Suuntasimme tankkauksen kautta serpentiiniteille. Ne olivat paremmassa kunnossa kuin olin pelännyt, mutta keskinopeus oli silti hivenen alle 40 km/h. Ei siis vauhtia, eikä edes vaarallisia tilanteita!

Myös moottoritiellä piti (hämmästyksekseni) käyttää lumiketjuja. Parikymmentä kilometria köröteltyämme kuului PAM, ja toinen lumiketju irtosi. Tai niin luulimme - pysähdyin, tarkistin tilanteen ja otin toisenkin ketjun pois. Tie oli onneksi sen verran kuiva, että ilman ketjuja oli parempi ajaa. Osan matkaa ajoimme aurausautojen takana madellen, ja tie oli hyvin suolattu. Irronnut ketju matkasi mukanamme vielä parikymmentä kilometriä pysähdyspaikalle, jossa huomasimme sen takertuneen akselin ympärille, piiloon renkaan taakse. Onneksi se ei (ilmeisesti) tehnyt mitään vahinkoa, ei pitänyt meteliä, eikä haitannut ajoa - ihme kyllä.

Tie oli kutakuinkin kuiva, mutta lunta satoi koko matkan Tokioon asti. Matka kesti viisi ja puoli tuntia, mikä ei ole vielä edes oma "ennätyksemme". Toissa syksynä matelimme ruuhkassa 6 tuntia ihan tavallisessa kelissä. Onneksi matkalla ei ollut kolareita, eikä aika venynyt vielä pidemmäksi. Takapenkkikin viihtyi ja katseli pari DVD:tä aikansa kuluksi. Riikka kulutti aikaa ottamalla päiväunet...

Samu