Hakone sumussa

Lähdimme aamiasien jälkeen Fujiya hotellilta kohti vulkaanista huippua. Hotelli oli vanha ja charmantti, mutta jo hieman rapistuva ja nuhjuinen. Aamiainen kaikkine pöytähopeineen oli elämys. Meille kaikille katettiin jopa pienet hopeiset kulhot sormien liottamista varten!? Ensi kerralla valitsemme yksinkertaisemman yösijan. Mutta siis matkaan.

Kävelimme parisataa metriä hotellilta oletetulle asemalle päin. Kunnon paikalliskarttoja ei ollut, ja löysimme sattumalta pienen turisti-infon, josta kysyimme aseman sijaintia. Rouva neuvoi menemään tien yli ja kävelemään taloa vastapäätä lähtevää tietä 200 m asemalle - olimme olleet sokeita (tai lukutaidottomia!). Normalilla junalla kolistelimme pari kilometriä rinnettä ylös Goran asemalle. Siellä sitten vaihdoimme oheiseen "kaapelivaunuun", mikälie suomeksi kun ei meillä niitä ole. Asemalta katselimme huipun olevan pilvessä ja toivoimme päivän kirkastuvan. Toisin kuitenkin kävi!

Vähän matkaa kaapelivaunulla kuljettuamme vaihdoimme kondolihissiin, joka vei meidät ylös jyrkkää rinnettä. Kun vihreä ja vehreä rinne loppui ja tulimme vulkaaniselle tasongolle alkoi sumu ja tuuli. Lapset säikähtivät aika lailla aavemaista oloa, kun köydet ja maisema katosivat näkyvistä. Onneksi vastaan tuli toinen kondoli ja matka muuttui taas mukavaksi.

Ylhäällä Owakudanissa seikkailimme sumussa, kun taaskaan tarjolla ei ollut karttaa. Eksyimme jo vanhalle samuraiden kinttupolulle, mutta koska se kulki rinnettä alas, käännyimme nopeasti takaisin. Mutta tulipahan nähtyä samuraitie.

Ilma haisi rikiltä, siis mädiltä kananmunilta. Jos sumua ei olisi ollut, olisimme varmaan nähneet maasta nousevaa haisevaa höyryä. Lähteiden vesi oli sinertävän harmaata, eikä ainakaan kylpemään houkuttelisi. Lähteet olivat niin kuumia, että niissä keitettiin turisteille kananmunia. Rikki värjäsi kuoret pikimustiksi, mutta onneksi ilmassa leijuva mädän kananmunan haju ei ollut tarttunut näihin kananmuniin - maistuivat aivan tavallisilta.

Hetken olimme ainoat turistit kananmunakojulla, mutta vain hetken sillä kohta paikalle saapui bussilasteittan kiinalaisia ja me lähdimme takaisin laaksoon.