Nihombashi-gawa

Tokiossa ei kunnioiteta jokivarsia tai muita vesistöjä virkistysalueena. Tämäkin joki, joka virtaa palatsin lähellä on varsin karseassa kunnossa:

• vesi on järjettömän likaista ja tuskin virtaa
• rannat on pönkitetty betonilla, eikä mitään virkisysalueita ole tehty
• ja kaiken lisäksi moottoritie luikertelee kaupungin läpi joen uoman yläpuolella (koska siinä on ollut vapaata tilaa!?!?), eikä päivänvalo pääse kuin pilkistämään!

Toista se on Suomessa, jossa joet ja rannat ovat ihmisten ilona!

Samu &:-(

Ikebana

Täällä Tokiossa asuessamme olemme ajatelleet kokeilla kaikkea tarjolla olevaa "aitoa japanilaista", alkaen sushista ja sumosta päättyen korkeakulttuurin. Ensimmäisen ikebana-asetelmani tein Montessorikoulusta tutun Theresan innostamana. Hän asuu naapurissa ja poikiensa käydessä koulua hän ehtii harrastaa mm. kukkien asettelua. Lähdin siis mukaan avoimin mielin, vaikka tiedänkin että ikebanaa pidetään enimmäkseen vanhempien, joutilaiden rouvien puuhasteluna...

Ensimmäiset asettelut tehdään tarkkojen ohjeiden mukaan, etsitään linjoja ja harmoniaa yksittäisistä kasveista ja sommitellaan ryhmä pitäen mielessä tasapaino eri osien välillä. Kaksi tuntia sain helposti kulumaan näitä muutamia oksia ja kukkia mitatessa ja taivutellessa oikeisiin kulmiin! Lopulta olin mielestäni valmis ja pyysin opettajaa, Abe-senseitä, tulemaan arvioimaan tulosta. "Sensei onegaishimasu"-pyynnön jälkeen hän saapui asetelmani eteen, kumarsi sille kevyesti ja katsoi sitä hetken. Sitten hän arvioi sen harmoniaa ja taivutti ehkä muutamaa oksaa vähän ja katkaisi yhtä kukkaa hieman, laittaen sen paikalleen melkein samalla tavalla kuin se oli ollut... mutta yht'äkkiä koko asetelma näytti muuttuneelta, paremmalta!! Session lopuksi asetelma aina puretaan ja se pitää osata kotona asetella uudelleen samanlaiseksi! Se onkin se vaikein osa!

Riikka

Hulabootie

Tänään oli taas hulaa, sain hulalevyn kotiin ja löysimme opettajan blogin!

Aura


Lue aiempi juttuni Hula-tunti

Äitienpäivä sumoturnauksessa

Menimme äitienpäivän kunniaksi katsomaan sumoturnausta. Sumotorit ovat isoja miehiä ja parhaat painijat ovat täällä todellisia julkkiksia ja nimmarinmetsästäjät piirittävät heitä kaikkialla. Samoin kuin nuoret, kauniit japanilaispimut...

Tunnelma muistutti kovasti kotoista jääkiekko-ottelua... Ihmiset huusivat kannustushuutoja suosikeilleen ja joivat katselun lomassa olutta ja vihreää teetä sekä söivät sushia tai yakitori-vartaita tms. pikaruokaa. Meillä oli ihan hauskaa ja sumo tuntui mielenkiintoiselta lajilta.

Meillä oli 4 hengen looshi japanilaisittain lattiaistunnassa. Takarivissä, mutta ihan hyvillä paikoilla.

Maku-uchi sarjan eli korkeimman tason sumotorit kävivät esittäytymässä ennen otteluita. Etualalla viikinkikuvisoisessa kesho-mawashissa eli esiliinassaan Viron jätti, Baruto (klikkaa kuvaa niin näet paremmin). Katso myös Baruton esittelyvideo englanniksi. Jonon hännillä bulgarialainen Kotooshu, naisten suosikki. Molemmat kaksimetrisiä kolosseja, jotka pärjäävät ulottuvuudellaan ja lihaksillaan.

Jatkuu erillisessä jutussa, koska tekniikka ei sallinut kuin 4 kuvaa juttuun!?!?

Mainoskatko... Koska sumotoreilla ei ole pelipaitoja tai ajohaalareita, sponsoreiden mainokset näytetään erillisillä kylteillä ennen otteluita. Ainoat mainokset jotka tunnistimme olivat Kotooshun mainostamat Bulgarian jugusrtit! Toisin kuin jenkeissä, mainosten kantajat ovat täysissä pukeissa (ja miehiä).
Rituaalinomainen puhdistava suolan heitto areenalle.
Ozekit (toiseksi korkein arvo) Kotooshu ja Hakuho seuraavat ilmeenkään värähtämättä kuinka Kisenosato ja Miyabiyama vääntävät voitosta. Katso kumpi voitti, samalla voit katsoa kaikki sunnuntain ottelut omina videoinaan englannin kielisellä selostuksella. Yksi video kestaa n. 15 sek - 1 minuutin, eli koko ottelun. tiedostojen koko on n. 600 kb - 3 Mb. Joku fani on jo kuuden vuoden ajan näköjään laittanut kaikkien turnausten mestaruussarjan ottelut nettiin!

Emme kyllä muista ketkä tässä painivat, mutta hävinnyt on kuitenkin jo painettu maahan.

ROSA

Luitko myös jutun alun: Äitienpäivä sumoturnauksessa

Koiruuksia, osa 2

"Vuh! Vuh!"
suom: "Moi kamut! Pääsiskö kyytiin, kun mä en enää itse jaksa kävellä?"

"Hau! Hau!"
suom: "Ei me nyt oikeen tiedetä, kun meidän emäntä ei tykkää punkkareista."

Lue myös alkuperäinen juttumme Koiruuksia

"It tastes strange!"

Meillä oli kylässä tuttavamme Ayano ja hänen poikaystävänsä Manabu. He ovat innokkaita Suomen ystäviä ja opiskelevat myös suomen kieltä. Tarjosimme heille hieman suomalaisia herkkuja. Saaristolaisleipä kylmäsavulohella tietysti maistui raa'an kalan ystäville, samoin korvapuustit. Mutta kun Oskari kantoi pöytään salmiakkia ja lakritsia, vieraat hieman säikähtivät. Ayano oli aiemmin maistanut salmiakkia ja tyytyi miedompaan lakuun. Manabu ei ollut maistanut kumpaakaan ja rohkaistui ottamaan salmiakkia (joka on kuvassa juuri huulilla!). Manabun kommentti hetken kuluttua oli: "It tastes strange!" Kumpikin kieltäytyi kohteliaasti ottamasta lisää mustia herkkujamme , ja saimme nauttia ne keskenämme. Kaapista löytyi vielä kettukarkkeja, ja marmeladi sentään maistui japanilaisillekin.

ROSA

We love IKEA!

Kaappitilan tarve oli HUUTAVA, joten suuntasimme vasta-avattuun IKEA Funabashiin. Valitsimme hyvän ajankohdan sillä suurin osa tokiolaisista oli kultaisen viikon vietossa kaupungin ulkopuolella tai ruuhkaisilla maanteillä. Pääsimme ajamaan suoraan puolityhjään parkkihalliin, vaikka olimme kuulleet huhuja tunnin jonosta parkkipaikalle. Kaupassa sentään oli tungosta, koska juna-asema on aivan vieressä. Jonotimme pakolliset lihapullat lapsille ja lohifileet aikuisille.

Kaikkialla oli käärmeitä, joita lapset olisivat halunneet ostaa, mutta me tylsät vanhemmat emme taipuneet. Kasvomaalaukset sentään saatiin, eivätkä vartijat tulleet huomauttamaan vaikka lapset kiipesivät käärmekasaan. Ikean Småland-leikkipaikka näytti aivan samalta kuin Suomessa kaatuneinen mustikkakoreineen, koivuineen ja muineen, mutta emme uskalataneet jättää lapsia sinne leikkimään japanilaisten ohjaajien kanssa. Jommat kummat, lapset tai ohjaajat. olisivat kuitenkin kärsineet yhteisen kielen puutteesta. Ja leikkipaikkaankin oli 50 lapsen jono, joten se siitä. Paitsi leikkipaikka, koko kauppa oli kuin kopio Suomen kaupoista (ja varmaan muistakin). Sisällä olisi ollut vaikea muistaa olevansa Tokiossa, ellei satoja japanilaisia olisi parveillut ympärillä.

Ei kaikki tietysti sujunut ihan kommelluksitta:

• Aura oksensi menomatkalla autoon ja jouduimme pysähtymään vaatekauppaan
• Oskari meni hukkaan IKEAssa ja löysimme hänet hätäntyneenä japanilaisten myyjien luota viiden minuutin kuluttua
• luvattu kotiinkuljetus olisi ollut vasta kuukauden kuluttua, joten lastasimme 240 cm pitkät kaapiston osat autoon ja ahtauduimme itse sekaan (naapuri, joka auttoi purkamisessa, totesi että Samun on pakko olla insinööri kun sai kaiken mahtumaan!)
• ja tietysti meinasimme juuttua pahaan ruuhkaan kotimatkalla.

Arki on arkea täälläkin, oksennukset haisevat ja eksymisiä sattuu!

ROSA

Terveiset japanilaisesta koulusta

Tytöt menivät balettia katsomaan ja me puuhataan poikien juttuja isin kanssa.

Läheisellä japanilaisella yläasteella oli avoimien ovien päivät. Olimme siellä yli kaksi tuntia. Siellä sai kokeilla paljon kaikenlaisia juttuja. Parasta oli oman elektroniikkalaitteen rakennus. Siitä tuli avauslukko minun huoneeseeni. Kolvasin siihen vastuksia, kondensaattoreita, transistoreja ja ledit. Se näyttää saako huoneeseeni tulla, se näyttää punaista ja vihreää valoa.

Biologian luokassa olimme myös pitkään. Tässä minulla on elävä käärme kädessani. Ja toisessa kuvassa hiiri. Tykkäsin myös sisiliskosta ja jättiläiskoppiksesta! Siellä oli myös kaloja, kilpikonnia, hämähäkkejä, sammakoita ja vaikka mitä.
Kokeilin myös jousiammuntaa, shakkia ja junanohjauspeliä. Kemian luokassa näytettiin temppuja. Nesteet muuttivat väriä tai loistivat pimeässä, kerran yksi poika otti käteen kaasua ja siirsi sen liekkeihin, sytytti sen ja sytytti palavilla käsillään kaasuliekin. Minä sain kuusi pussia eriväristä limaa.

Isi ihmetteli, kun yläasteella kukaan ei osannnut puhua englnatia. Paitsi kaksi poikaa. Ja me taisimme olla ainoat länkkärit koko tapahtumassa. Japanilaisia oli varmaan pari tuhatta.

Oskari

Hauskaa Wappua!

Sielllä te vain vietätte Wappua, kun täällä toiset tekevät töitä!

Lounastunnilla pisti silmään naapurikaupan kauppatapa, joka ei taitaisi Suomessa toimia. Kaupan ulkopuolella myydään olutta, oluen kaltaisia juomia (veronkiertoa!), viskiä, sakea ym. alkoholijuomia ihan vain avoimesti ja tarjouksessa. Siis keskellä jalkakäytävää, ruokakaupan edessä ilman vartiointia - ei taitaisi kotosuomessa kauppa kannattaa. Näin wappuna saattaisi lämminkin (+28´C) kalja tehdä äkkiä kauppansa ohikulkijoille.

Joka tapauksessa hauskaa Wappua!

Samu