Luminen seikkailu

Vietimme taas lasketteluviikonloppua Koumin Finland Villagessa. Kun sunnuntaiaamulla heräsin ja katsoin ikkunasta pihalle, tuli mieleen paha aavistus siitä, että kotimatka ei välttämättä sujuisi kovin joutuisasti. Lunta oli nimittäin tullut yön aikana 15 cm, ja tuli koko ajan lisää. Myräkkä vaikutti suurelta, eikä minulla ollut mitään tietoa siitä, mitä on edessä vuoria ylitettäessä tai moottoritiellä.

Aamiaisen jälkeen sain hyvin hien pintaan luoden lunta pihatieltä, Riikkakin auttoi. Lapset nauttivat pulkkailusta ja muista lumileikeistään. Lumi oli onneksi kevyttä pakkaslunta, joten reilu 100 metriä ei tehnyt tiukkaakaan. Teimme hyvää työtä, sillä auto kipusi lumiketjuilla helposti pihasta pois. Söimme pikaisen lounaan ja vedimme tavarat pulkilla autolle.

Tien päälle pääsimme puoliltapäivin. Suuntasimme tankkauksen kautta serpentiiniteille. Ne olivat paremmassa kunnossa kuin olin pelännyt, mutta keskinopeus oli silti hivenen alle 40 km/h. Ei siis vauhtia, eikä edes vaarallisia tilanteita!

Myös moottoritiellä piti (hämmästyksekseni) käyttää lumiketjuja. Parikymmentä kilometria köröteltyämme kuului PAM, ja toinen lumiketju irtosi. Tai niin luulimme - pysähdyin, tarkistin tilanteen ja otin toisenkin ketjun pois. Tie oli onneksi sen verran kuiva, että ilman ketjuja oli parempi ajaa. Osan matkaa ajoimme aurausautojen takana madellen, ja tie oli hyvin suolattu. Irronnut ketju matkasi mukanamme vielä parikymmentä kilometriä pysähdyspaikalle, jossa huomasimme sen takertuneen akselin ympärille, piiloon renkaan taakse. Onneksi se ei (ilmeisesti) tehnyt mitään vahinkoa, ei pitänyt meteliä, eikä haitannut ajoa - ihme kyllä.

Tie oli kutakuinkin kuiva, mutta lunta satoi koko matkan Tokioon asti. Matka kesti viisi ja puoli tuntia, mikä ei ole vielä edes oma "ennätyksemme". Toissa syksynä matelimme ruuhkassa 6 tuntia ihan tavallisessa kelissä. Onneksi matkalla ei ollut kolareita, eikä aika venynyt vielä pidemmäksi. Takapenkkikin viihtyi ja katseli pari DVD:tä aikansa kuluksi. Riikka kulutti aikaa ottamalla päiväunet...

Samu