Honda Welcome Plaza

Kävimme tapaamanssa vanhaa tuttuamme, Asimoa, joka olikin "kasvanut sitten viime näkemisen" tai oli uudempi versio. Se pystyi tanssimaan hulaa ja juoksemaan.

Saimme molemmat olla formulassa. Mutta emme saaneet ajaa sitä. Formulan ohjaamo oli pieni ja pitkä. Isi ei saanut kokeilla, koska oli yli 160 cm pitkä ja yli 60 kg painava. Tuntui kuitenkin että ajoin sitä oikeasti ja päästelin menemään hampaat irvessä.

Sitten kokeilimme vielä moottoripyöriä. Oikeiden motskareiden päälle oli tosi kiva kiivetä! Opimme, että äidin skootteri kulkee yhdellä litralla 75 km, mutta sillä ei pääse yhtä lujaa kuin isommilla motskareilla.

Katselimme isolta screeniltä formulaa kunnes tuli nälkä ja lähdimme kotiin. Kotona katsoimme kisan loppuun ja söimme. Harmitti että emme olleet loppuun asti katsomassa Hondan showroomissa, koska olisimme voineet hurrata kahdelle suomalaiselle palkintopallilla!

Oskari ja Aura

Kiireinen syyskuu

Syyskuu on ollut kiireinen ja blogin kirjoittaminen on meinannut unohtua.

Ehdimme sentään elokuun puolella käydä vuoristossa, missä lapset opiskelivat pari päivää suomenkieltä Suomi-koulun leirillä, jolloin Samuli pääsi yhdeksi päiväksi vuorille vaeltamaan. Riikka opetti leirillä, joten vaeltelu jäi vähemmälle...

Lapsilla alkoivat koulu, harrastukset ja arjen kiireet, joka-aamuinen lounaan valmistus vie uskomattomasti aikaa. Suomalainen kouluruokailu on arvossaan näiden aamujen jälkeen. Olemme sentääm ehtineet hieman leikkiä turistejakin ja nauttia Tokiosta (kaiken helteessä kärvistelyn ohella).

Ystävämme Petri kävi parin päivän vierailulla Osakan kisojen jälkeen ja kävimme hänen kanssaan Kamakuran temppeleitä katsomassa.

Samulilla oli viikon työmatka Suomeen ja sen perään budjetointi- ym. työkiireet.

Olemme myös ihastelleet japanilaisten elonkorjuujuhlaa, jonka aikana jokaisen paikallisen temppelin väki kantaa pikkupyhättöä kovalla metelillä ja tohinalla (samalla kun muutama jarruttaa edistymistä panemalla täysillä hanttiin). Kuvastaa hyvin japanilaisen työyhteisön toimintaa...

Riikan paras Japani-ystävä Janet lähti takaisin Etelä-Afrikkaan ja heidän perheensä kanssa nautittiin vielä viimeisistä kesäpäivistä Tokiossa.

Riikka ja lapset ehtivät myös viettää yhden lomapäivän akvaariossa Kasai Rinkai-puistossa. Japanilaisilla lapsilla oli silloin koulua, ja ryhmät kulkivat kouluhatuissaan. Kansainvälisillä koululla on viisas tapa pitää lomia sellaisina aikoina kun japanilaiset ovat koulussa, jolloin nähtävyydet eivät ole ruuhkaisia. Kun taas japanilaisilla on pyhäpäivä, on lapsilla useinmiten normaali koulupäivä - mikä on hyvä, koska kaikkialla on tungosta. Samuli voi tällöin pitää tarpeellisen vapaapäivän Riikan kanssa kahdestaan (tai käydä töissä ja nauttia rauhasta kun konttori on autio, mutta pääkonttori töissä). Yleensä kuitenkin kansallisen vapaapäivän vietto on kaikilla työntäyteinen...

Hauskaa syksyä! Kuulumisiin lokakuussa!

ROSA

Outo olo?

Jos joku on miettinyt oliko meidän (tai ainakin minun) vaikea tulla kesäloman jälkeen takaisin Tokioon, niin vastaus on kyllä! Tosin "outo olo" hälveni nopeasti saavuttuamme kotiin, mutta onhan se niin, että Suomen viileyteen ja tilaan tottuneelle ihmiselle on välillä vaikeaa jaksaa jatkuvaa toisten ihmisten läsnäoloa. Koskaan et ole yksin, et metroissa, kaupoissa tai kaduilla.

Ja tämän kuvan mukaan yksin ei tarvitse olla myöskään uima-altaissa! Onneksi emme hakeutuneet rentoutumaan tuonne Summerland-nimiseen vesipuistoon, jossa kuva on otettu. Taitaa olla rentous kaukana, ainakin japanilaisten loma-aikana elokuussa.

Toisaalta, koska kaikki ulkouimapaikat suljetaan joko heti 1.9. tai sitten viimeistään syyskuun puolivälissä, on parasta käydä uimassa hyvissä ajoin! Tosin kai tuo Summerland on auki vuoden ympäri. Mutta nähtyäni tämän kuvatuksen, en aio koskaan edes harkita sinne lähtemistä. Raja ihokontakteissa menee tässä!

Riikka

ps. lisää kuvia Metropolis lehdessä