Siis moneltako kirjakauppa ja kahvila oikein sulkeutuvat!?!?
Normaalit aukioloajat ovat 7:00-28:00. Mutta nyt remontin vuoksi he ovat hieman rajoitetummin auki.
Vuorokaudessahan on 24 tuntia, mutta täällä Tokiossa leffateatterit, TV-kanavat, metrolinjat ja yökyöpeleiden menomestat ovat siirtäneet vuorokauden rajaa niin, että se on klo 5-29 tai jopa 6-30.
Nousevan auringon maassa vuorokausi siis taitaa alkaa auringon noususta.
Samu & Riikka 
Suomesta on kuulunut aika hurjia uutisia viimeviikkojen aikana:
Aika hurjia uutisia, toivottavasti meno rauhoittuu ennen kuin tulemme Suomeen kesälomille, eivätkä juhannuskokot leviä kulovalkean tavoin!
Samu
Alhaalla laaksossa ilma oli kauniimpi.
Katso myös miltä näytti ylhäällä sumussa.
Lähdimme aamiasien jälkeen Fujiya hotellilta kohti vulkaanista huippua. Hotelli oli vanha ja charmantti, mutta jo hieman rapistuva ja nuhjuinen. Aamiainen kaikkine pöytähopeineen oli elämys. Meille kaikille katettiin jopa pienet hopeiset kulhot sormien liottamista varten!? Ensi kerralla valitsemme yksinkertaisemman yösijan. Mutta siis matkaan.
Kävelimme parisataa metriä hotellilta oletetulle asemalle päin. Kunnon paikalliskarttoja ei ollut, ja löysimme sattumalta pienen turisti-infon, josta kysyimme aseman sijaintia. Rouva neuvoi menemään tien yli ja kävelemään taloa vastapäätä lähtevää tietä 200 m asemalle - olimme olleet sokeita (tai lukutaidottomia!). Normalilla junalla kolistelimme pari kilometriä rinnettä ylös Goran asemalle. Siellä sitten vaihdoimme oheiseen "kaapelivaunuun", mikälie suomeksi kun ei meillä niitä ole. Asemalta katselimme huipun olevan pilvessä ja toivoimme päivän kirkastuvan. Toisin kuitenkin kävi!
Vähän matkaa kaapelivaunulla kuljettuamme vaihdoimme kondolihissiin, joka vei meidät ylös jyrkkää rinnettä. Kun vihreä ja vehreä rinne loppui ja tulimme vulkaaniselle tasongolle alkoi sumu ja tuuli. Lapset säikähtivät aika lailla aavemaista oloa, kun köydet ja maisema katosivat näkyvistä. Onneksi vastaan tuli toinen kondoli ja matka muuttui taas mukavaksi.
Ylhäällä Owakudanissa seikkailimme sumussa, kun taaskaan tarjolla ei ollut karttaa. Eksyimme jo vanhalle samuraiden kinttupolulle, mutta koska se kulki rinnettä alas, käännyimme nopeasti takaisin. Mutta tulipahan nähtyä samuraitie.
Tokiossa ei kunnioiteta jokivarsia tai muita vesistöjä virkistysalueena. Tämäkin joki, joka virtaa palatsin lähellä on varsin karseassa kunnossa:
Toista se on Suomessa, jossa joet ja rannat ovat ihmisten ilona!
Samu &:-(
Täällä Tokiossa asuessamme olemme ajatelleet kokeilla kaikkea tarjolla olevaa "aitoa japanilaista", alkaen sushista ja sumosta päättyen korkeakulttuurin. Ensimmäisen ikebana-asetelmani tein Montessorikoulusta tutun Theresan innostamana. Hän asuu naapurissa ja poikiensa käydessä koulua hän ehtii harrastaa mm. kukkien asettelua. Lähdin siis mukaan avoimin mielin, vaikka tiedänkin että ikebanaa pidetään enimmäkseen vanhempien, joutilaiden rouvien puuhasteluna...
Ensimmäiset asettelut tehdään tarkkojen ohjeiden mukaan, etsitään linjoja ja harmoniaa yksittäisistä kasveista ja sommitellaan ryhmä pitäen mielessä tasapaino eri osien välillä. Kaksi tuntia sain helposti kulumaan näitä muutamia oksia ja kukkia mitatessa ja taivutellessa oikeisiin kulmiin! Lopulta olin mielestäni valmis ja pyysin opettajaa, Abe-senseitä, tulemaan arvioimaan tulosta. "Sensei onegaishimasu"-pyynnön jälkeen hän saapui asetelmani eteen, kumarsi sille kevyesti ja katsoi sitä hetken. Sitten hän arvioi sen harmoniaa ja taivutti ehkä muutamaa oksaa vähän ja katkaisi yhtä kukkaa hieman, laittaen sen paikalleen melkein samalla tavalla kuin se oli ollut... mutta yht'äkkiä koko asetelma näytti muuttuneelta, paremmalta!! Session lopuksi asetelma aina puretaan ja se pitää osata kotona asetella uudelleen samanlaiseksi! Se onkin se vaikein osa!
Riikka
Tänään oli taas hulaa, sain hulalevyn kotiin ja löysimme opettajan blogin!
Aura
Lue aiempi juttuni Hula-tunti
Menimme äitienpäivän kunniaksi katsomaan sumoturnausta. Sumotorit ovat isoja miehiä ja parhaat painijat ovat täällä todellisia julkkiksia ja nimmarinmetsästäjät piirittävät heitä kaikkialla. Samoin kuin nuoret, kauniit japanilaispimut...
Tunnelma muistutti kovasti kotoista jääkiekko-ottelua... Ihmiset huusivat kannustushuutoja suosikeilleen ja joivat katselun lomassa olutta ja vihreää teetä sekä söivät sushia tai yakitori-vartaita tms. pikaruokaa. Meillä oli ihan hauskaa ja sumo tuntui mielenkiintoiselta lajilta.
Meillä oli 4 hengen looshi japanilaisittain lattiaistunnassa. Takarivissä, mutta ihan hyvillä paikoilla.
Maku-uchi sarjan eli korkeimman tason sumotorit kävivät esittäytymässä ennen otteluita. Etualalla viikinkikuvisoisessa kesho-mawashissa eli esiliinassaan Viron jätti, Baruto (klikkaa kuvaa niin näet paremmin). Katso myös Baruton esittelyvideo englanniksi. Jonon hännillä bulgarialainen Kotooshu, naisten suosikki. Molemmat kaksimetrisiä kolosseja, jotka pärjäävät ulottuvuudellaan ja lihaksillaan.
Jatkuu erillisessä jutussa, koska tekniikka ei sallinut kuin 4 kuvaa juttuun!?!?
Mainoskatko... Koska sumotoreilla ei ole pelipaitoja tai ajohaalareita, sponsoreiden mainokset näytetään erillisillä kylteillä ennen otteluita. Ainoat mainokset jotka tunnistimme olivat Kotooshun mainostamat Bulgarian jugusrtit! Toisin kuin jenkeissä, mainosten kantajat ovat täysissä pukeissa (ja miehiä).
Rituaalinomainen puhdistava suolan heitto areenalle.
Ozekit (toiseksi korkein arvo) Kotooshu ja Hakuho seuraavat ilmeenkään värähtämättä kuinka Kisenosato ja Miyabiyama vääntävät voitosta. Katso kumpi voitti, samalla voit katsoa kaikki sunnuntain ottelut omina videoinaan englannin kielisellä selostuksella. Yksi video kestaa n. 15 sek - 1 minuutin, eli koko ottelun. tiedostojen koko on n. 600 kb - 3 Mb. Joku fani on jo kuuden vuoden ajan näköjään laittanut kaikkien turnausten mestaruussarjan ottelut nettiin!
Emme kyllä muista ketkä tässä painivat, mutta hävinnyt on kuitenkin jo painettu maahan.
ROSA
Luitko myös jutun alun: Äitienpäivä sumoturnauksessa
"Vuh! Vuh!"
suom: "Moi kamut! Pääsiskö kyytiin, kun mä en enää itse jaksa kävellä?"
"Hau! Hau!"
suom: "Ei me nyt oikeen tiedetä, kun meidän emäntä ei tykkää punkkareista."
Lue myös alkuperäinen juttumme Koiruuksia
Meillä oli kylässä tuttavamme Ayano ja hänen poikaystävänsä Manabu. He ovat innokkaita Suomen ystäviä ja opiskelevat myös suomen kieltä. Tarjosimme heille hieman suomalaisia herkkuja. Saaristolaisleipä kylmäsavulohella tietysti maistui raa'an kalan ystäville, samoin korvapuustit. Mutta kun Oskari kantoi pöytään salmiakkia ja lakritsia, vieraat hieman säikähtivät. Ayano oli aiemmin maistanut salmiakkia ja tyytyi miedompaan lakuun. Manabu ei ollut maistanut kumpaakaan ja rohkaistui ottamaan salmiakkia (joka on kuvassa juuri huulilla!). Manabun kommentti hetken kuluttua oli: "It tastes strange!" Kumpikin kieltäytyi kohteliaasti ottamasta lisää mustia herkkujamme , ja saimme nauttia ne keskenämme. Kaapista löytyi vielä kettukarkkeja, ja marmeladi sentään maistui japanilaisillekin.
ROSA
Kaappitilan tarve oli HUUTAVA, joten suuntasimme vasta-avattuun IKEA Funabashiin. Valitsimme hyvän ajankohdan sillä suurin osa tokiolaisista oli kultaisen viikon vietossa kaupungin ulkopuolella tai ruuhkaisilla maanteillä. Pääsimme ajamaan suoraan puolityhjään parkkihalliin, vaikka olimme kuulleet huhuja tunnin jonosta parkkipaikalle. Kaupassa sentään oli tungosta, koska juna-asema on aivan vieressä. Jonotimme pakolliset lihapullat lapsille ja lohifileet aikuisille.
Kaikkialla oli käärmeitä, joita lapset olisivat halunneet ostaa, mutta me tylsät vanhemmat emme taipuneet. Kasvomaalaukset sentään saatiin, eivätkä vartijat tulleet huomauttamaan vaikka lapset kiipesivät käärmekasaan. Ikean Småland-leikkipaikka näytti aivan samalta kuin Suomessa kaatuneinen mustikkakoreineen, koivuineen ja muineen, mutta emme uskalataneet jättää lapsia sinne leikkimään japanilaisten ohjaajien kanssa. Jommat kummat, lapset tai ohjaajat. olisivat kuitenkin kärsineet yhteisen kielen puutteesta. Ja leikkipaikkaankin oli 50 lapsen jono, joten se siitä. Paitsi leikkipaikka, koko kauppa oli kuin kopio Suomen kaupoista (ja varmaan muistakin). Sisällä olisi ollut vaikea muistaa olevansa Tokiossa, ellei satoja japanilaisia olisi parveillut ympärillä. 
Ei kaikki tietysti sujunut ihan kommelluksitta:
Arki on arkea täälläkin, oksennukset haisevat ja eksymisiä sattuu!
ROSA
Tytöt menivät balettia katsomaan ja me puuhataan poikien juttuja isin kanssa.
Läheisellä japanilaisella yläasteella oli avoimien ovien päivät. Olimme siellä yli kaksi tuntia. Siellä sai kokeilla paljon kaikenlaisia juttuja. Parasta oli oman elektroniikkalaitteen rakennus. Siitä tuli avauslukko minun huoneeseeni. Kolvasin siihen vastuksia, kondensaattoreita, transistoreja ja ledit. Se näyttää saako huoneeseeni tulla, se näyttää punaista ja vihreää valoa.
Biologian luokassa olimme myös pitkään. Tässä minulla on elävä käärme kädessani. Ja toisessa kuvassa hiiri. Tykkäsin myös sisiliskosta ja jättiläiskoppiksesta! Siellä oli myös kaloja, kilpikonnia, hämähäkkejä, sammakoita ja vaikka mitä.
Kokeilin myös jousiammuntaa, shakkia ja junanohjauspeliä. Kemian luokassa näytettiin temppuja. Nesteet muuttivat väriä tai loistivat pimeässä, kerran yksi poika otti käteen kaasua ja siirsi sen liekkeihin, sytytti sen ja sytytti palavilla käsillään kaasuliekin. Minä sain kuusi pussia eriväristä limaa.
Isi ihmetteli, kun yläasteella kukaan ei osannnut puhua englnatia. Paitsi kaksi poikaa. Ja me taisimme olla ainoat länkkärit koko tapahtumassa. Japanilaisia oli varmaan pari tuhatta.
Oskari
Sielllä te vain vietätte Wappua, kun täällä toiset tekevät töitä!
Lounastunnilla pisti silmään naapurikaupan kauppatapa, joka ei taitaisi Suomessa toimia. Kaupan ulkopuolella myydään olutta, oluen kaltaisia juomia (veronkiertoa!), viskiä, sakea ym. alkoholijuomia ihan vain avoimesti ja tarjouksessa. Siis keskellä jalkakäytävää, ruokakaupan edessä ilman vartiointia - ei taitaisi kotosuomessa kauppa kannattaa. Näin wappuna saattaisi lämminkin (+28´C) kalja tehdä äkkiä kauppansa ohikulkijoille.
Joka tapauksessa hauskaa Wappua!
Samu
